Blogia vaan kun vaalitkin on ovella

Tänään olen saanut 3 linnunpönttöä pihaani, ja menen heti aamulla katsomaan
olenko saanut kesäasukkaita.
Stigu on asiantuntija pönttöasioissa ja sanoi,että muuttavat varsin pian nuo
siivekkäät. Hän on moniosaajaystäväni ja laittoi pöntöt.
Tuntuu kesältä, lumesta pihalla on vain rippeet ja kaikkialla lorisee ja solisee.
Hienointa oli kuitenkin ne kolme sinivuokkoa,jotka bongasin
"tähän-tulee-aina-ensimäiseksi-sinivuokot-paikalta". Hurraa!
Olin niin hurmaantunut kesästä, että unohdin vallan pyytää vastaantulijoita
äänestämään numeroa 187. Olin kuitenkin ns. korvakahvilassa ja jutustelin
varsin monen kahvilla olijan kanssa. Kaikkia näyttää huolettavan
perussuomalaisten nousu. Vielä viikko ja sitten näemme, miten käy.

Taidan kaivata maakuntakierroksia. Siellä syntyi usein todella hienoja
keskusteluja paikallisten ja ehdokkaiden kanssa. Oikeastaan pitäisi kulkea
nauhuri matkassa,jotta saisi kaikki tallelle ja muistiin. Sitähän se
kansanedustajan työ juuri on: viedä kansalaisten ongelmat, toiveet ja
elämisen ja olemassaolon epäkohdat kansanedustuslaitokselle, jotta siellä
voitaisiin yhdessä miettiä, mitä asian kanssa on tehtävissä.

Salossa Stubb keräsi kansanjoukon valloittavalla olemuksellaan niin, että
tori oli mustanaan kansaa, tai pitäisi sanoa keltaisenaan, niin kirkas oli
auringonpaiste! Hieno ja leppoisa tori siellä Salossa ja sellainen elävä
toritunnelma, ja erinomaisen hyvät munkit. Myös Mynämäen torilla ja
kokoomuksen kohtauspaikalla ystävällisyys ja lämpö hehkui. Vieraat otettiin
vastaan kahvin ja makkaran kera, mutta vielä upeampaa oli se rakentava
keskustelu ja huomio, minkä saimme. Keskusteltiin kotien vastuusta ja
kotikasvatuksesta, ja peräänkuuluttettiin vanhanaikaisia uudenaikaisia
perheitä. Kyllä me vaan mynämäkeläisten kanssa hujauksessa saisimme kuntoon
ainakin nuorisotyöttömyyden. Vanhemmankin väestön olosuhteet paranisivat
samassa kyynärän verran.

Maskussa varsinainen tori oli jo vähän mennyt ohi, mutta me
parlamenttikandidaatit jutustelimme keskenämme ja se oli hyvä se. Turun
kokoomuksen naisehdokkaat ovat semmoinen energiapaukku, että päätimme jatkaa
yhteisten asioiden hoitoa pääsimme sitten eduskuntaan tai emme!!

Huomenna vien itseleipomaani maalaisleipää, voita ja juustoa Pulssiin,
naapureita kun ollaan!

Sivumennen: äänestäkää ja mieluiten numeroa 187!

Pohdintoja terveydestä!

29.3 olin Somerolla pitämässä terveysluentoa, ja siellä keskustelu kulki
terveyden ja sairauden mystisessä maailmassa. Tiedämme heti, jos olemme
sairaita. Mutta kun olemme terveitä, unohdamme, että olemme sairaita
olleetkaan ja vain olemme ja puuhastelemme ja elämme.
Saatoin kertoa kokemuksistani sairauksista, ja mitä niiden kanssa on
tehtävissä ja kuuntelijat puhuivat omista vaikeuksistaan. Onpa hyvä, että on
vaalit! Saadaan ihmiset yhteen, keskustelemaan ja pohtimaan elämää ja sen
koukeroita.

Kun vaalikampanjat alkoivat, olin vähän skeptinen ja ajattelin, että senkin
ajan voisi käyttää paremmin. Mutta enää en ajattelekaan niin. Kampanjat ovat
todella laatuaikaa, jolloin puhutaan siitä, millainen maailma pitäisi olla
ja millainen ei. Mitkä ovat epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia ja mitä
niille tehdään. Puhutaan yhdessä, pohditaan yhdessä ja ollaan yhdessä.

Yleensä olen iltaisin väsymyksestä "aivan raato", mutta nyt teki mieli
lausua ajatuksia "alas" kuten suomenruottalaisella äidilläni oli tapana
sanoa.
Me lapset tietysti heti kysymään, kuinka alas ne pannaan! Aivan lattialleko?
Päivisin en ehdi kampanjoida,koska silloin olen työssä potilaiden
parissa,mutta työn jälkeen on nyt vaaleihin saakka joka ilta jotakin jännää.

Eli eikun mukaan ja pohtimaan yhdessä,kyllä se maailma siitä paranee!

Hyviä ajatuksia tuomisina Nousiaisista!

Olin viime keskiviikkona Nousiaisten kokoomuksen kevätkokouksessa, johon meidät alueen eduskuntavaaliehdokkaat oli kutsuttu mukaan. Meitä ehdokkaita oli vain kolme
läsnä: Hanna Munter ,Ilkka Kanerva ja minä. Mutta mikä keskuistelu! Vau!
Nousiaisissa ollaan tosi aktiivisia, ja yhdessä huomasimme,että kaiken
yhteiskunnallisen muutoksen täytyisi lähteä aivan naperotasolta rajoja ja
rakkautta -periaatteella. Kaikki hyödykkeet eivät vain tule jostakin, vaan
tietysti veronmaksajilta eli meiltä ja siksi peräänkuulutetaan työtä ja työn
iloa ja uutta asennetta myös kasvatukseen.

Eräänlaisen "kasvatuspuolueen" perustaminen olisi rautaa. Muistan hyvin, kun
vanhimmalla tyttärelläni Sunnivalla oli kavereita meillä, ja he
keskustelivat siitä, mitä heistä tulisi isona. He olivat noin
10-13-vuotiaita. Keskustelu poukkoili sinne ja tänne, mutta lopuksi kuulin
Sunnivan pontevan äänen: "Mitä turhia mennä minnekään kouluun tai
työhön.Sossusta ihminen saa kaiken tarvitsemansa: vaatteet, ruuan ja
television."
Minun poskilleni kohosi tuohtumuksen puna, ja oli aivan pakko osallistua
keskusteluun! Toisaalta ihailin tyttäreni selkeää ajatuksenjuoksua.

Terveisiä Naantalin tuhkamarkkinoilta!

Sunnuntaina 20.2.2011 vaikka ilma oli raikkaan kirpakka, oli paikalla ihmeen paljon punaposkista markkinaväkeä. Makkaran -ja muikunsyönnin väliin mahtui myös keskustelua tärkeistä asioista:kyseltiin ja pohdittiin minimieläkettä, mikä olisi lasten paras hoitomuoto ja miten terveyskeskukset saisi toimiviksi.

Tänään on terveysteema tullut esille myös uutisissa ja näyttää siltä, että kaikki puolueet ovat yksimielisiä siinä, että hyvä kunnallinen terveydenhuolto on a ja o.Puolueet eroavat kuitenkin näkemyksissään siinä, miten se aikaansaadaan. Mielestäni keskustelussa on unohdettu täysin sisältönäkökohta. Terveydenhuoltoa ei koskaan saada hyväksi jos terveydenhuollon tärkein yksikkö,potilas,unohdetaan. Potilas tarvitsee aikaa; aikaa kertoa vaivoistaan, aikaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, aikaa riisua ja näyttää kipeitä paikkojaan ja aikaa keskustella lääkärin tai hoitajan tai terapeutin kanssa yhdessä siitä miten vaiva hoidetaan. Auttaja taas tarvitsee aikaa ymmärtääkseen potilaan ongelmat ja miettiäkseen sen jälkeen, miten ne ratkaistaan - ja mieluummin potilaan kanssa yhdessä.

On selvää,että tämä ei suju viidessä eikä kymmenessäkään minuutissa. Jos kuitenkin panostetaan potilaan kohtaamiseen, väitän,että säästämme paljon. Potilaan ei tarvitse tulla useita kertoja saman asian vuoksi, ongelmat ja ratkaisut saadaan mahdollisimman pian ns työn alle ja hoidettavaksi vieläpä oikeaan osoitteeseen. Paitsi, että näin säästyy rahaa, säästyy myös potilaan ja hoitohenkilöiden hermot.

 

Olin pienellä päiväkävelyllä Rantatiellä ja jäin aivan lumoutuneena katsomaan pientä noin 1-1 1/2 vuotiasta tyttöstä, joka oli isänsä kanssa ulkoilemassa. Tyttönen oli löytänyt pienen kepin ja nosteli sillä lunta tienpenkasta. Ja sitä riemua! Hän hekotti ääneen kun lumi kimalteli ja väistyi kepin tieltä. Nauru ja onnellisuus ei totisesti aina tarvitse suuria puitteita!

Tervetuloa blogiini!

Kun opin lukemaan kirjoja,ajattelin"miten onnellinen olen, kun saan kirjojen avulla tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin ajatuksiin".Nyt kun olen ollut 32 vuotta lääkärinä ajattelen:"miten onnellinen olen kun saan tutustua työni puolesta niin moniin erilaisiin ihmisiin,osallistua heidän elämäänsä ja toivon mukaan tehdä heidän elämänsä helpommaksi auttaen ja parantaen"

Haluan kirjoittaa niistä ajatuksista,mitä saan päivittäin työni puitteissa,ehkä niistä voi olla apua myös blogini lukijoille.

      Tänään kuitenkin lähden jatkokoulutukseen, jossa maan parhaat astma-ja allergialääkärit kertovat uusimmat tiedot astman ja allergian hoidosta.Odotan koulutusta jännityksellä. On hauska oppia uutta ja kerrata vanhaa ja jakaa tietoa ja kokemuksia muitten lääkäreiden kanssa.Koetan välittää puolestani teille lukijat, mitä olen oppinut. Toivottavasti ei vaan käy niin kuin lapsilleni joskus muinoin: Ajoin kotiin autolla koulusta kolmen lapseni kanssa (iät 7 -9 - ja 11 v.) ja kysyin :Opitteko koulussa jotakin tänään.?" "Joo opittiin me", vastaus tuli yhdestä suusta.

"No mitä te opitte?" vastaus jälleen yhdestä suusta: "Ei me muisteta."

Liisan blogi avattu

Kirjoittelen ensimmäisen varsinaisen blogitekstin lähiaikana.